Kesän viimeisiä perhosia ♥

Amiraali ( Vanessa atalanta)

Suruvaippa ( Nymphalis antiopa)

Nokkosperhonen ( Nymphalis urticae)

Neitoperhonen ( Nymphalis io )

Herukka eli liuskaperhonen ( Nymphalis C-album )

Sitruunaperhonen ( Gonepteryx rhamni )

Kesä loppuu tänään, kylmästi ja taatusti joka kerta!

Sateinen päivä on tämä viimeinen päivä,

perhosia tuskin liikkeellä.

Mutta tahdon esitellä kesän vika perhoset vielä kerran.

Näkyy näitä vielä maalla baarillani joka päivä,

laitoin toisen baarin kuistille,

eilen innoissaan pyrähti kaksi amiraalia tarjottavalle,

kun lisäsin lisäravintoa.

Mutta vähenemään päin ovat.

Vielä uskon kuitenkin nokkosperhosen

tulevan tarkastelemaan sisätiloja

ilmojen kylmettyä,

usein käykin kyllä niin.

Niin se vaan syksy hiipii pikkuhiljaa,

mutta onneksi luonnossa on kauniita värejä,

joista pian saamme yhä enemmän ja enemmän nauttia.

Hyvää elokuun viimeistä päivää ja kiitos taas teille 

rakkaat lukijani!

Ja lempeää syksyä!

Siniritariyökkönen

Tökkimällä, hitaasti, mutta varmasti,

päätin taas alkaa hiippailla kohti 

blogimaailmaa. 

Ajattelin, pidänkö blogeja enää lainkaan,

on niin monta rautaa tulessa,

mutta onhan tämä KIVAA!

Joten jos nyt kuitenkin,

silloin tällöin verestän blogikirjoittelua!

Ihan senkin takia, kun muutama on sitä minulta pyytänyt.

Kiitoksia teille kaikille ihanille ihmisille

ja tästä tää sitten alkaa,

ekana tarjoan teille:

Siniritariyökkönen

Catocala faxini

Perhosbaari toimii tänäkin kesänä ja

puutarhassani on välistä kymmeniä perhosia.

Ihanaa arvaatte varmaan!

Ja sitten öisin

öisin saapuvat suuret komeat siniritarit

parhaimmillaan,

kun oli kuutamo elokuun,

pimeässä,

baarilla notkui 7-9 ritaria.

se oli sitten vaikuttava näky!

Nämä kuvat on kuitenkin eräänä  aamuna otettuja,
muutama päivä sitten.

Siniritarihan on Suomen suurin yökkönen,

siipien väli voi olla jopa 10cm.

Niinkuin näillä oli, luulen ,ettei enemmänkin.

Nämä pojat tykkää yöbaarin antimista,

ja helppo tunnistaa ,tietty koostaan

ja sinisestä raidasta siipien suojaa jää

usein sininen väri takasiivissä,

kun perhoset suputtaa siipensä,

näin Seijastiinan sanoin.

Lintuja pihalla ♥

Kyllä ei laula peipponen enää,

mutta viihtyy pikkuisen mökkimme pihamaalla edelleen,

jälkipolvensa kanssa.

Silläpä se lauleskeli pitkään heinäkuun puolelle,

kun oli parikin pesuetta jälkipolvea.

Peippo/Fringilla coelebs

Vielä se saa popsia tarjoamiani antimia,

syyskuussa muuttaen pois.

Viherpeippo/Carduelis chloris

Viherpeipot ,runsaina porukoina,

viihtyy myös pihalla,

talvella kovin arkoja.

Mutta kauniita vihreitä peipposia.

Vihervarpunen/Carduelis spinus

Vihervarpunen, pikkuinen ,pirteä,

sisupussi, aina ilahduttava.

Viimein myös tänä kesänä olen saanut ihastella punatulkkuja.

Punatulkku/Pyrrhula pyrrhula

talvella en niitä nähnyt.

Nämä reippaat linnut tupsahtavat ihan kuistille pyytämään evästä,

jos on murkina päässyt loppumaan.

Vilahtelipa ruokintapaikalla myös piskuinen hömötiainen,

ja 'normaalit' tintit myöskin.

Talitiainen naaras/Parus major

Kuvaan ei hömötiainen vielä rohjennut kuitenkaan,

ehkä seuravaalla kerralla.

Kuikka

Kuikka

Gavia arctica

Kuikka munii yleensä pari munaa.

Nyt kuikan lapset on jo isoja 

'meidänkin' järven selällä uiskentelee vielä

neljä kaunista ,uljasta lintua.

Kesäöitten kuikan kutsu,

järven tyyni lempeys,

mikä voisikaan olla ihanampaa Suomen kesässä.

Kuvat on aika kaukaa otettu laiturilta,

mutta kelpaa minulle muistoksi 

taas täälläkin viihtyvistä linnuista.

Liian pian jo aloittavat muuttotouhunsa maailmalle,

elokuun 10 päivän tienoilla ja ekat tahtoo lähteä,

haikeeta!

Käpytikka

Käpytikka

Dendrocopos major

Niimpä se kesäkin jo käänsi kylkensä elokuulle,

useinhan se lämmin vasta nyt alkaa,

vaan on tuota kuumuutta piisannut koko kesän.

Mökkeilijän ilon aihe meillä on tämä 

virkeä käpytikka,

vaaleamman rouvansa kera.

Ihan metrin päähän antaapi lähes tulla,

vaan jos kameraa nostan silmien korkuudelle,

silloin lähti.

Tykkään tikoista!

Mukavaa elokuuta hyvät lukijat!