tiistai 19. huhtikuuta 2011

Suruvaippa

Suruvaippa
(Nymphalis antiopa)


Perhonen talvehtii aikuisena,
herää keväällä usein yhtäaikaa ensimmäisten
perhosten kanssa.
Ennen vanhaa sanottiin,
tietää huonoa onnea jos näkee kevään perhosista
suruvaipan ensimmäisenä.


Nykyään ilahdumme siitä ,yhtä lailla
kuin muistakin ensimmäisistä perhosista.
Kermanvärinen siipien reunus on talven aikana
muuttunut lähes valkeaksi.


Kevätperhonen lentää usein kesäkuun lopulle,
ja uusi sukupolvi lentää 
heinäkuun puolesta jopa lokakuulle.
Suruvaippa ei välitä kukista,
mielluummin mädistä hedelmistä
tai mahlaa valuvasta koivusta.
Myös perhosbaari houkuttaa suuresti 
juuri suruvaippaa.
Vapuksi aionkin laittaa baarin avajaiset pystyyn.
Olen muutamia suruvaippoja
saanut ilokseni havaita jo,
nämä kuvat onnistuin nappaamaan eilen, 
toinen oli juomassa pikku purolla ,
ilmeisesti vettä.


lauantai 16. huhtikuuta 2011

Naurulokki

Naurulokki
(Larus ridibundus)


Tiesitkö, että naurulokki 
jonka tunnistaa helposti mustasta 'naamasta',
ei TALVELLA olekaan mustanaamainen,
vaan mustaa kohtaa on vain 
pieni alue silmien takana.


Nämä komeat naurulokit on siis jo kesäasussa
ja sen erottaa myös pikkulokista helposti
siten,
kun pikkulokki on pienempi
ja sillä on koko mustapää.


Oikeastaan naurulokin naama on tummanruskea,
se vain näyttää mustalta.
Naurulokit ovat palanneet
satamaamme sankoin joukoin,
pidän kovasti lintujen hauskasta naamataulusta
odottelin heitä jo aikaisemmin,
mutta harmaalokki olikin eka ja kalalokit.


Lokkien ääni ei minua haittaa
se kuuluu rannoille ja satamiin,
mitä olisi kesä ilman lokkien ääntä.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Nokkosperhonen

Nokkosperhonen
(Nymphalis urticae)
Perhosen yläpinta on oranssi,
siipien etureunassa on rivi mustia täpliä,
joiden välit on keltaisehkot.

Takasiipiä koristaa myös siniset täplät.
Laji talvehtii aikuisena.
Jopa maaliskuulla nämä pirteät perhoset
aloittaavat lentonsa
joka kestää pitkälle kesäkuuhun.
Uusi sukupolvi aloittaa lentonsa heinäkuussa
ja lentelee jopa lokakuulle asti.


Nokkosperhonen talvehtii mielellään rakennuksissa,
vajoissa
ja kuten meillä mökillä saunassa.
Huomasi syysmyöhään kun pakkautuivat samoille löylyille.
Näin ensimmäiseni tänä keväänä jo 11.4
ja eilen näin auringon lämmittämällä sulalla
pari lisää.
Kauniit, eikö vain?
Myös suruvaipat ja neitoperhoset lähtevät näitä
aikoja liikenteeseen.

- Ilo on kirkasvärinen perhonen
harmauden keskellä -

T
Seijastiina



tiistai 12. huhtikuuta 2011

Sitruunaperhosenkin näin

Sitruunaperhonen
(Gonepteryx rhamni)

Perhosen englannin kielinen nimi
butterfly
saattaisi olla peräisin voinkeltaisesta
koiraasta.
Oli miten oli, mutta kevään ensimmäiset,
siis todella niitä oli kaksi,
koiraspuolista sitruunaperhosta
tapasin tänään.
Ihanan keltaiset!


Naaraspuolinen perhonen
on väriltään vihertävä,
jopa limen värinen,
tai hailakampi,
ja ei useinkaan näyttäydy.
Sitruunaperhonen elää kahdessa
sukupolvessa.


Ensimmäiset keväästä kesäkuuhun.
Toinen Heinäkuulta jopa myöhään syksyyn lokakuullekin.
Koiraspuoliset lähtee usein liikkeelle ensin
kuten minunkin tapauksessa tänään.
Ihana piristys päivälle!

Kaksi ylintä kuvaa tänään otettu.
Alin kuva napattu kesällä.

- Nosta jalkaa kaasulta
perhonen ylittää tien -
- Eeva Kilpi -

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Tavi

Tavi
( Anas crecca)

Pienikokoisin sorsalintumme,
mutta kylläpä oli pippurinen.


Kymijoen rannalla
nurmikolla,
missä kasvaa tammia
ja hevoskastanjoita,
maa alkaa sulaa lumen alta, ja sorsat syödä lätistää
jotain hyönteisiä tai jotain kosteasta maasta.



Pippurinen tavi oli tullut ruokailemaan 
ja ajeli rohkeasti isoja sorsia taipaleelle.
Aika pelkäämätön kaveri
antoi minunkin tulla aika liki,
sorsajahti kiinnosti sitä enemmän.


Aika kova juoksemaan ja uimaan
sen verran sain seurata pippurista lintua.
Tavin tunnistaa hyvin värikkäästä päälaestaan.
Uros on kuviemme pikkuinen lintu,
naaras on vähän värittömämpi.
Tällä kaverilla ei näkynyt vielä morsianta.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Telkkä

Telkkä
(Bucephala clangula)


Vilkas vikkelä vesilintu
kokosukeltaja,
muutto aikaan väsynyt lienee
että en suostunut kuin kaukokuvaan Kymijoella
täällä Heinolassa.
Hyvä näinkin!
Ennen lintua kutsuttiin myös sotkaksi,
vanhat ihmiset ainakin muistaa.
Telkän tuntee helposti kolmiomuotoisesta päästä,
jossa vaaleankeltainen silmä.


Monissa kielissä telkän nimi merkitsee
kultasilmää.
Naaraan pää on ruskea,
yäruumis on tummanharmaa
etukaula ja vatsa valkoiset,
rinnalla harmaa poikkivyö.
Kalevalassa kerrottiin aikoinaan,että maailma syntyi
kun Ilmattaren polvelle
pesineen sotkan (telkän)
seitsemän munaa särkyvät.
Että sellaista tarinaa!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Nokikana

Nokikana
(Fulica atra)
Musta kaunis rantakana.


Tunnistaa täysin hyvin muista vesilinnuista.
Nokka ja otsakilpi ovat vaaleat.
Molemmat sukupuolet ovat samannäköisiä.
Näitä hauskoja kaislikon asukkaita
jo oottelinkin, 
mutten ihan vielä..
mutta niin vain bongasin eilen 4 nokikanaa,
eri suunnilla Kymijokea täällä Heinolassa.
Eilinen kuva on aika heikko, johtunee minusta
kuvaajasta siis,
tai harmaasta vedestä,
miten vaan,
mutta kesäiset kuvat jo menettelee.


Aika läheltä antaa rohkea nokikana 
tulla kuvaamaan kesällä
 tuossa rantatien tuntumassa joella.
Ehkäpä ne oli eilen muuttomatkasta väsyneitä
ja siten arkoja.

Tämä siis eilen otettu kuva.

Mutta ilahduttava oli jälleen näkeminen.
Tänään sataa,
antaa sataa vaan
lumet saa kyytiä!
Viikonlopuksi lupaan aurinkoa!
(auts mitä tulikaan luvattua...)
Mukavaa päivää hyvät ihmiset!


tiistai 5. huhtikuuta 2011

Pikkuvarpunen

Pikkuvarpunen
(Passer montanus) 


Varpusta hiukan pienempi ja sirompi.
Tunnistaa myös helposti punertavasta tai ruskeasta 
päälaesta,
toisin kuin varpusella on harmaa päälaki.


Pikkuvarpusen hyvä tuntomerkki
on myös musta poskilaikku.
Molemmat,
koiras ja naaras ovat samannäköisiä.

Nämä iloiset veitikat viihdytti
kauniilla laulelullaan
kun minä rantatietä sutkin hanhia tietämässä.
Ja näinhän minä niitäkin, mutta siitä toisen kerran.


Hyvä mieli tuli näistä pikkuvarpusista,
rohkeita olivat, kun tuossa asuntoa
olivat katsastamassa.
Melkein tien vieressä oli komea
'vanha puutalo'
jossa oli kova puhdistaminen
toisten jäljiltä.
Toinen kurkki vaan katolta,
lienee se ollut miespuolinen
ja rouva teki työt!


Kiirehän noilla taisikin olla,
kun ei pelänneet ohikulkijoita,
hyvinkin jo kiire,
kun huhtikuussa
jo saattaa pyöräyttää 
somat munat.
Mukavia bongailuja hyvät ystävät
lukijani
ja satunnaiset vierailijat
ja suuri kiitos kommenteista 
edellisiin postauksiini

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Sinisorsa

Sinisorsa eli heinäsorsa
(Anas platyrhynchos)
Helpoimmin tunnettavia vesilintujamme.


Uroksen tunnistaa komeasta 
usein sinivihreästä päästä.


Naaras ruskea kauttaaltaan,
siivissä on vain sinistä.
Lempeä 'pullasorsa',
mukava mökkivieras,
talvella leipämurunpyytäjä
anovin katsein lammella.


Nämä sorsat ei ole lammelta
vaan virtaavalta Kymijoelta
missä hyinen vesi irrottelee
ohuita jäälauttoja
hiljalleen.


Mennään lämpimämpää
säätä kohti
ja kevät etenee aina
vaikka se ei siltä vielä tunnu.
Sinisorsat on puolisukeltajia,
toisin kuin isokoskelot,kuikat.
Tuttu vesilintu rannoilta
hellyttävä reppana
talvella jäänreunoilla.