Haaste :Valokuva

Sain mielenkiintoisen haasteen

Tuulalta

kiitos kovasti,

tämä on hauska!

Eli haaste menee näin:

1. Avaa neljäs kuvakansiosi.

2.Valitse neljäs kuva kansiosta.

3.Selitä se.

4.Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama. 

Ja minulla neljäs kansio oli heinäkuu -10.

Olimme tavanomaisella päivajelulla mökin seutuvilla.

Maisemakuvausta suunnitelmissa.

Ajeltiin niitä näitä, nähtiin jopa ritariperhonen jota jahdattiin

kameralla, mutta se ei ole neljäs kuva,

vaan matkalla tapasimme tiellä erikoisia nautoja.

Jotka ystävällinen isäntä ohjasi tieltä,

että päästään jatkamaan matkaa.

Ovat kuulemma talvisinkin ulkona,

mielenkiintoista,

toivottavasti ei sentään 30 asteen pakkasessa.

Juteltiin niitä näitä, kunnes

naudat suostui palaamaan omille

vihreämmille niityillensä.

En millään muista rotua,

jospa 

Lumikissa

auttaa minua muistamaan.

Hänellä kun on noita nautoja omasta takaa.

Haastan neljä ensimmäistä lukijaa

tähän postaukseen

ottamaan haasteen vastaan.

Ja toivon myös

että moni muukin ottaa haasteen vastaan.

Tykkään valokuvista

ja tahtoisin lukea kuvanselitystä

monessa blogissa, joita luen..

olkaa hyvät!

Tämä on kiva haaste.

♥

Naakkakolmikko

Olen yrittänyt viedä pikkuisille linnuille talipalloja

mutta ei ne kerkiä montaa nokitusta tehdä,

kun jo niin rohkeat naakat, naksuttajat

saapuvat lähipuusta,

missä odottavat jo tuttuun aikaan ruuan tuojaa,

aivankuin muka tunnistaisivat.

Laitan minä siemeniäkin pönttöön pikkuisille.

Ja nälkähän se on naakoillakin.

Myös katonrajaan luulen naakkojen pesää tekevän.

Aamuisin ne tanssii tuossa ikkunan takana.

(asumme ylimmässä kerroksessa viidennessä)

Kiitokset ihanista runsaista kommenteistanne

kivat ihmiset.

Mukavaa maaliskuun vika viikkoa!

t

seijastiina

Laulujoutsenten laulu

Kylläpä olikin kunnon myräkkäpäivä.

Välillä oli ihan kirkasta päivää ja vuorostaan sitten taas

ihan harmaata ja tuiskusi ja tuuli niin navakasti.

Mutta voi hyvä ihminen,

joka päiväisen reissun teimme taas Kymijoen rantamille.

Arvatkaa, mikä vaikuttava näky 

hyvät ihmiset!

Laulujoutsenet oli palanneet!

Muistin Tiitsan minulle niistä kertoneenkin.

Minä sain ihailla 21 valkoista joutsenta sinisellä

hyisellä virralla.

Siinä ne 'pyllistelivät' ja ruokailivat,

missä nokikana pesi viime kesänä.

Ja se laulu, se sielulleni musiikkia!

Olin aivan melkein hurmiossa!

Aivan lähellä siinä muutaman metrin päässä.

Kyllä siinä sormia taas nipisteli ja kipristeli

kun oli niin hyytävä tuuli,

mutta tämä näky oli parasta pitkään aikaan.

Joukossa oli vielä nuoria yksilöitä

huomaa kaulan harmaasta väristä.

Samaan kuvaan ei niitä kyllä saanut, olivat niin 'levällään'.

Kyllä tämä kevät on ihanaa aikaa

en voi muuta sanoa, 

tämä oli tämän päivän huippuhetki.

Pienistä asioista on hyvä olla kiitollinen

vaikka minulle tämä oli jotain suurta!

Ihanaa iltaa teille hyvät ihmiset

♥

♥

Lokit on palanneet

Harmaalokki

(Larus argentatus)

Jeeeee!

Harmaalokin tunnistaa kalalokista punaisesta täplästä nokassa. 

Kuka uskoisi, että olen kaivannut lokkeja.

Mutta että ne ensimmäiset on aina ihanat,

Kiitäen kaartaen lensivät pääni yllä kun olin lintulammella

vanhoja känttyjä viemässä sorsaparville ja  lammenjoutsenille.

Kuinka ihana sykähdyttävä hetki,

se on taas kevät ainakin nyt.

Eivät jääneet lammelle,

kaartelivat kauniisti sinitaivaalla

nuo valkeat kauniit lokit.

Tiesin, että Kymijoelle ne laskeutuu

vähän matkaan päähän.

Sinne siis.

Varmasti huokaisivat helpotuksesta,

matka on tehty

ollaan palattu kotiin.

Jotain kosteaa häikäisi silmäkulmassani.

Kauniisti kaartaen laskeutuivat jäälle Kymijoen rantaan,

kuten arvelinkin.

Synnyinseudulle on pakko päästä.

Ensimmäiset saa parhaat pesäpaikat.

Tervetuloa kotiin,

kevät ei meitä hylännyt,

se tulee aina.

Tänään sain sen hiukan liikuttuneena todeta.

T

Seijastiina

♥

Naakkoja jälleen

Kiitoksia mukavista, lämmittävistä kommenteista

taas ihanat ihmiset.

♥

Päivät ei kun komistuu 

ja kuralätäköt on iloa silmille,

vaikkei uskois,

mutta kun ne tekeevät kevään.

Likaisen näköisiä on tienpenkat

kuten keväällä ruuhkaa olla.

Mutta siitä viis, kevät on ihana!

Iloisin mielin ottaa tämä sauvat nurkasta

ja hyppää rappuset kaksi kerralla

alas kuin nuori tyttö.

Pikkulinnut sinkoilee peräperään kevätleikeissä,

naakat naksuttavat

ja saapuvat talipalloille,

ne muuten ei kelpaa enää pienille linnuille.

Vien kuitenkin auringonkukan siemeniä ,

ottakoon kuka kerkii.

Naakat ne aina jaksaa minua ilahduttaa,

tiedän,että monia ei,

mutta minä tykkään.

Keski-Suomessa niitä en saanut nähdä

enkä Kuopiossa sitäkään vähää

niin ilahdun näistä erikoisuuksista

täällä 'etelässä'.

Niihin kuuluu myös härkälinnut, nokikanat

kanadanhanhet joita täällä on mukavasti kesällä.

Mutta niistä kesän tullen sitten lisää.

Mutta ,että tämä naakka

eikös se olekin upea,

silmät kauniit

ja musta höyhenpuku.

Ja tietty sitä ilahtuu myös onnistuneista kuvista,

(siis omasta mielestä onnistuneista.)

Ihanaa aurinkoista päivää

iloa

ja mukavia hetkiä

keväisessä luonnossa

teille hyvät ihmiset

lukijani

ja satunnaiset vierailijat.

♥

Närhi

Närhi

(Garrulus glandarius)

Pieni postaus närhestä.

Kolme päivää mökillä,

antoi mukavasti seuraa linnuista.

Kuusikossa kraakkui korpit komeasti keskustellen.

Talitintit ja sinitiaiset pyrähteli 

ruokatarjonnalle ahkerasti.

Mutta kotiin lähtöpäivän aamuna

vasta

tämä komea närhi saapui aterialle.

Ja arvatkaa olikos kamera jo pakattu

ja kaikki, että näin yhden hätäkuvan vaan siis sain aikaan.

Harmittaa vähän...

Naakka ja sinitiainen

Sulassa sovussa aterioi myös naakka sinisilmä

ja sinitiainen ruokintapaikalla.

 

 

Kovaksi on käynyt naakkojenkin elämä 

kuten monen muun linnun ja eläimen.

 

 

Siinä ne tummat kauniit linnut istuu

viehkeinä lähipuussa

ja uskon että tunnistaa ruuan tuojan.

Kaartaen ne laskeutuvat lähemmäksi

naksuttaen toisilleen.

 

 

Talvella nekin olivat arempia.

Sinitiainen on selviytyjä

eikä enää arka

reippaasti se tulee myös aterialle

eikä pelkää minua.

Tinttejä en tänään juurikaan nähnyt.

Murkinaa riittää kaikille tulijoille.

 

Mukavaa viikonloppua ja lintuhavaintoja hyvät 

lukijat, iloa ja kauniita päiviä 

♥

Koskikaran matkassa Miekankoskella

Koskikara

(Cinclus cinclus)

Se on sellainen kottaraisen kokoinen

varpuslintu,

niin varpuslintu,vaikka luulisi,

että on vesilintu,

kun tykkää uiskennella ja sukeltaa

etsien etenkin vesiperhostoukkia.

Reipas avantouimari

on siitä erikoinen että se tulee

mielellään talveksi Suomeen

koskien äärille

ja pian jo kohta muuttaneekin jonnekin

Norjan liepeillä vähintään.

Hauskalla linnulla tuo valkoinen etumus

on ihan tärkeä asia,

sukeltaessaan toukkia ja muita vesieliöitä

se heijastaa valoa

ja lisää pyynnin tehoa,

eikös olekin oiva lintu?

Koskikaraa sanotaan myös 

vesipapiksi ja sen tieteellinen nimi tarkoittaa

pyhää.

Meillä tuumattiin eilen aamulla

että pistetäämpä kimpsut ja kampsut

kyytiin, termariin kahvia,

evästä laatikkoon,

kamerat reppuun, 

yksijalka kainaloon,

ja lähdetään katsomaan

vieläkö näkyy koskikaraa.

Siinä tiaisten pesu puuhia

kuvaillessa jo mietimme ettei koskikaraa

näkynytkään,

ja oltiin jo pois lähdössä,

no joo,

auton ikkunan läpi näin ,kuinka se lensi tutulle kivelle, 

kuin kertoen:

' Hei minä olen  täällä

älkää vielä menkö..'

Ja ei muuta kuin ulos autosta uudelleen

ja kamerat esiin.

Kovin lähellehän tuo veitikka ei anna tulla,

eikä viitsinyt uiskennellakaan

vaan sukelteli.

Siispä laitan tähän vanhemman uimakuvan

toiset on juuri eilen otettuja.

Pidän kovasti tuosta linnusta

voiko olla rohkeampaa sukeltelijaa?

Mukavaa torstaita mukavat ihmiset 

♥