maanantai 31. tammikuuta 2011

Leppäkerttu ja sinisiipi ,Arvonta tässä postauksessa...

Oikein pirteää ja iloista tammikuun vika päivää
hyvät ihmiset
satunnaiset vierailijat
ja 
ystävät.
Hiukan piristystä värikkäin viime kesän kuvin.

Sinisiipi olisko, kangas sinisiipi?
 (Lycaenidae)
Tänään alkaa tässä juuri nyt
arvonta!
Kaikki tähän postaukseen
kommentilla osallistuneet
ovat mukana arvonnassa.
Lukija jo oleva saa kaksi arpaa,
tai lukijaksi ryhtyvä.
Jos linkität arvontani ommaan blogiisi
saat jopa kolme arpaa.
Arvonta aika 31.1 - 28.2. 2011 klo 6.00
Leppäkerttu
(Coccinellidae)
Sovitaan niin,
että kun ystävän päivä lähestyy
tämä on sen kunniaksi,
ja tammikuu on voitettu,
ihan kohta,
helmikuu on ihan kiva, ja lyhyt...
Mona siis on esitellyt palkinnot
tuolla Seijastiinan mietteissä,
pääblogissa.
Onnea matkaan!

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Naakka

Naakka
(Corvus monedula)
Mikä iloinen hauska lintu.

Eilen kuvasin olevinani 
naakkoja tuolla kylän laitamilla,
mikä lieneee ettei 
kuvat ottaneet ja onnistuneet,
niin kun minä tätä postausta ajattelin.
Laitan sitten varsin kesä kuvia naakasta.
Naakkahan on varislintu,
eli sosiaalinen
ja aika kesykin.
Minä pidän naakoista,
on kiva kuunnella niitten 
mukavaa naksutusta.


Näin leudon ilman tullen
ne kerääntyvät kaupungille
ja ovat rohkeitakin.
Nyt tuulla tuivertaa
ja puut pudottaa oksilta
raskaat lumet,
samalla myös oksia 
katkeilee ja tippuu,
paljon ravintoa
näyttää löytyvän myös naakoille
kun porukalla 
hangella ruokailivat
puitten alla.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Tintit aterialla

Eilen aamu näytti kovin apealta 
mutta päivän mittaan aurinko alkoi näyttäytyä
mukavasti ja valaisten tienoot.
Yhtäkkinen pakkanen muuttui
nollakeliksi.


Tintit olivat vilkkaita tänään,
ja iloitsivat ateriasta,minkä vein heille.
Viherpeippoja en nähnyt lainkaan.
Joissakin paikoissa jääpuikot alkoi pisaroida
ja tuntui niin keväältä,
mutta vielä on sydäntalven aikaa.


Aurinkokaan ei lämmittänyt vielä,
siitä huomaan ettei tämä vielä ole kevättä,
ja tammikuukinhan tässä on vasta.
Mukavaa päivää hyvät ihmiset.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Tilhet tammikuussa

Tilhi
(Bombycilla garrulus)

Tässä muutama päivä sitten satuin paikalle
kun hiljaisella tiellä
ajeltiin hiljakseen
ja läheiseen mustaaronia pensaaseen
pyrähti pikkuinen lintuparvi helisten
kuin kauneimmat tiukuset.

Nokkaan vaan marja pian ja
pyrähdys koivun latvaan korkealle,
ei minun auttanut kuin kuvata kaempaa.
eihän siinä mittään.
Mutta ihanaa asiassa oli ,että
näin ne kauniit arat linnut.
Kaikki lähikuvat epäonnstui,
mutta tälläistä se on.
 

torstai 27. tammikuuta 2011

Kanadanhanhet

Kanadanhanhet
(Branta canadensis)
Ei vielä,
ei vielä tokikaan ole nämä 
rohkeat linnut tulleet
takaisin kotikonnuille.
Vielä on talvi ja pakkanen.
Matka on pitkä,
lieneekö niillä jo kova kaipuu
tänne Suomen niemellä 
synnyinsijoille.


Tiesitkö ,että
myös kanadanhanhilla
on elinikäinen pariside?
Naaraalla ilmeisesti on kaipuu
synnyinseudulle
ja koiras seuraa uskollisena
perässä.
Odottelen näitä kauniita lintuja
parin kuukauden päästä,
tuolta ,jostain hyvin kaukaa...

tiistai 25. tammikuuta 2011

Orava

Orava
(Sciurus Vulgaris)
Tässä saa samalla
opetella latinan kielisiä nimiä,
ja miettiä mistä mikäkin nimi johtuu.


Latinan kieli on oikeestaan aika 
mielenkiintoista,
sitä mieltä olen ollut aina,
ja se kiinnostaa.
Eläinten nimistä ei ole jäänyt mitään
muita mieleen,
kuin Canis lupus,
elikkä sehän oli susi,


suden kuvaa ei mulla ole,
enkä ehkä 
haluakkaan kohdata sitä,
mutta unissa nään paljon susia usein.
Vaan vekkuli orava,
sepä on varmaan kaikista
niin mukava,
kohta puoleen 
jo maaliskuussa ainakin,
alkaa silläkin kevätriennot.
 

maanantai 24. tammikuuta 2011

Tintti

Talitiainen
(Parus Major)
Kaunis värikäs iloinen lintumme.
Joskus ole mietiskellyt,
että tintti se vasta oiva 
Suomen kansallislintu oliskin ollut.


Täällä ilonamme kesät ja talvet
ilahduttaa ruokinta paikoilla.
Tuttua titityytä ,varmaa kevään merkkiä
en ole vielä kuullut, vaan jonkinlaista
sirpitystä.
Vaan onhan nyt vasta sydäntalvi.
Sitä niin kevättä oottaa
pitkän harmauden jälkeen.
Mutta vielä on pitkä taival kevääseen. 


Käyn tietyssä paikassa
joka päivä ruokkimassa
jos ei mahdotonta estettä tule,
tintit on tullut kovin luottavaisiksi
 toin kuin viherpeipot
nehän säntää lentoon pienimmästäkin 
liikkeestä.
Palkinnoksi olen saanut 
ottaa kuvia kauniista linnuista,
ehkä iloitset laillani
näistä mukavista lintusista.
Tässä blogissani avautuu pian
helmikuun eka päivänä
arvonta,
olkaa kuulolla.
palaan vielä asiaan tarkemmin.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Ruusuja

Vielä tulee muistoja kesästä
pistämpä alkuun 
viime kesän ruusut.
Juhannusruusut
(Rosa pimpinellifolia),

mikä miellyttävä
kesän tuoksuva kukka
siinä aivan mökin
ulkooven kun avaan.
Juhannuksen aikaan 
tuoksut täyttää
tienoot.


Viime kesänä näemmä
satoi juuri tuolloin
kun kukat oli kauneimmillaan.
Sen harven kerran
kun vettä satoi.
Kauneimpia ruusuja
monen kodin ja mökin
rakkaat ,odotetut.



lauantai 22. tammikuuta 2011

Urpiaiselle ♥

Krysanteemi
(Chrysanthemum)
aika vaatimattomaksi
luokiteltu kukka.
Mutta Japanissa
se yhdistetään kuulemma
kuolemattomuuteen.


Kaunishan se on,
halusin ostaa
valkoisia tulppaaneita
ei enää ollut,
mutta nämä onkin ihan kivat.
Muistoksi jostain,
pienen urpiaisen
(Carduelis flammea)
muistoksi,
onkohan se nyt 
kuolematon.

Lisää  tästä urpiaisesta
Seijastiina blogissa.
Toivotaan niin,
että iloisemmin
 se laulaa nyt jossain,
minne me emme pääse.


 

Ajatusten auringot

Auringonkukka
(Helianthus annuus)
Mikä ihana aurinko loppusyksyn
ilon pisara.
Pirteä kuin appelsiinit.

Kasvatin minäkin
 muutaman viime kesänä 
mökin puutarhaani,
ilahduttivat kovasti syksyn
harmaudessa.
Jätin siemenet lintujen 
naperrella.
Ensi keväänä laitan 
enemmän.

Entäpä appelsiinit
(Citrus sinensis)
niissäpä piristys talven
harmauteen sisältä päin.
Kohta tulee jaffat,
ne minusta aina on 
ne maukkaimmat.
Maistuis varmaan
sullekin.
Piristikö kuvat yhtään?


 

perjantai 21. tammikuuta 2011

Äidin onnea -10

Näistä kuvista minä pidän.
Mustavalkeat kuvat on ottanut 
tyttäreni Juväskylästä.

Kuvat ovat herkät mielestäni.
Kuvajaiset vedessä
on mielenkiintoinen.
Suloista
äidinrakkautta
ja Suomen kesän
herkimpiä hetkiä.

Minusta ovat kauniit.
Tässä taas lempilauseeni:
Kauneus on katsojan silmässä


torstai 20. tammikuuta 2011

Mustatäplähiipijä

Luulen, että perhoseni 
on mustatäplähiipijä,
(Carterocephalus  silvicola)
ihan täydellisen varma en ole,
kun vasta itsekin opiskelen perhosia.
Oikea tieto otetaan
vastaan
jos en ole oikeassa.
Ajattelen,että se on naaras
ja vähemmän pilkkuja.
Toivottavasti osuin oikeaan.



 
Kuka tunnistaa linnun?



Lisäsin myös linnun laulua tänne
luontoblogiini,
jos tuntuu ärsyttävältä
pienennä omalta koneelta ääntä,
se ei kyllä kestä kauan,
kun en saanut sitä jatkumaan.
Pitää vielä huomenna
raplata tuota 
tänään ei mennytkään 
kuin koko iltapäivä.
 

Mansikka

Harmauden keskellä muistuu
usein mieleen kesä,
heinäkuu
ja ne maistuvat omat mansikat.



Palaampa jälleen hetkeksi
viime kesään.
Muistan terassin
siinä kypsyvät 
makoisat mansikat
heinäkuun kosteassa helteessä.
Mikä ihana kesä
mikä odotuksen jännitys,
kun marjat alkaa kypsyä.



Ja se ensimmäinen
makea ihan itse kasvatettu
mikä nautinto.
Entäpä ne metsämansikat,
vähiin ovat käyneet
lapsuuden maisemiin
verrattuna,
kun vielä ahot pursusi punaisenaan 
meheviä pompuloita.


Vielä kuitenkin on ilo
muutaman, 
edes kerran
kesässä
maistaa
kuumimpaan aikaan,
meidänkin maisemissa. 
Ollapa kesä
ja mansikka aika.



keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Tammikuu

Mutta palataampa välillä
tähän tammikuuhun
ja viimekin vuotiseen.
Vielä saamme kevättä tovin 
odotella
ja perhosia.


Tammikuun kuva viime vuodelta,
ja tänä vuonna.
Pakkanen välillä paukkuu 
nurkissa niin että hengitys jäätyy 
suun eteen
ja välillä kuten nytkin juuri
on nollakeli.


Puihin on takertunut lunta
kun yöllä pakastaa
ja päivällä ne jäätyy
kuin huurre
puitten oksille.
Väliaika tieto:
Juuri nyt -0 astetta.


Ja entä se täysikuu
saattaa taas olla että 
se pysyttelee
pilviverhojen takana
eikö uskalla meille näyttäytyä,
mutta emme tiedä sitä,
ja siis toivotaan kirkasta säätä loppuviikosta
kun kuu on muhkeimmillaan. 

tiistai 18. tammikuuta 2011

Amiraali

Amiraali
(Vanessa atalanta)
Urhea muuttoperhonen.
Tämäpä ei meinaan jääkkään 
tänne talvehtimaan,
muuttaa kauas pois
syksyn tullen.



Ilonani oli myös tämä viime kesänä
ja pari muuta
puutarhassani
mökillä.
Niin leppeä perhonen
myös kovin rauhallinen
monet kuvat antoi ottaa
ilo miellä sille seurustelin
kiitokseksi.
Tomaattimaallani vartioi
kunnon amiraali
ja kylläpä ne saikin kypsyä
pulskiksi punaisiksi
syksyn tullen
kun oli kunnon amiraali vartiaja. 


Toivottavasti viihdyit
ja palaat
tai munit nuoria
amiraaleja iloksemme
ensi kesäksi.
Pistämpä linkin,
juuri oli amiraali
näitä perhosbaarin asiakkaita
hyvinkin.
Kannattaa tehdä sitä lisä ravintoa
tai sitten mädänneitä hedelmiä
tämä perhonen
suorastaan rakastaa niitä.


No niin,
nyt saa tämä perhosten esittely
riittää
vähäksi aikaa
kevääseen.
Jatketaan sitten...
jos niitä näkyy



Suruvaippa

Suruvaippa
(Nymphalis antiopa)
ihastuttava päiväperhonen,
tapaammeko sinut 
jälleen keväällä?


Suruvaippa viihtyi perhosbaarissa
viime kesän kuumassa
syleilyssä.
Välillä kutsui muutaman kaverinkin
drinkille.
Minä ihastuin tähänkin
 kauniiseen perhoseen
ja se vei oitis sydämeni.


Rohkaistuneena lempeästä
lisäruokinnastani
perhonen tulikin
minua usein kiittäämän,
kauniilla pyrähdyksillä liitäen
ei räpistellen ,
niinkuin muut perhoset,
sormelleni myös tahtoi tulla,
ja veikistellen keinui ohitseni
ja mietti laskeutuako
viereeni pihakeinuun.
Jäin kaipaamaan niitä syksyn tullen.
Ehkä näen jonkun niistä
kevään kynnyksellä
ja uusia nuoria
suruvaippoja
baarissani.
Ihana!

maanantai 17. tammikuuta 2011

Joutsen

Laulujoutsen
(Cygnus Cygnus)
Joutsen 
valkea tai musta
tai kyhmyjoutsen
mikä ihana, uljas lintu.
Puhtaanvalkoinen
laulujoutsen
kauneimpia  isoja lintuja
tuskin kukaan voi väittää toisin.


Merikotka on komea lintu
tiedämme sen, 
mutta Suomen vesillä keinuva
valkoinen joutsen
voiko olla kauniimpaa.
Mitä on kesämökkeily
ilman poukamassa pesiviä joutsenia
joita uskollinen pariskunta
käy esittelemässä
aika liki laiturille asti, 
ei lähemmäksi.
Luulempa ,että ne ovat 
luonnonystävän kauneimpia
hetkiä kesällä,
ja se kuikka
joka kutsuu
ne niitä on,
kesän onnen hetkiä.