Leppäkerttu ja sinisiipi ,Arvonta tässä postauksessa...

Oikein pirteää ja iloista tammikuun vika päivää

hyvät ihmiset

satunnaiset vierailijat

ja 

ystävät.

Hiukan piristystä värikkäin viime kesän kuvin.

Sinisiipi olisko, kangas sinisiipi?

 (Lycaenidae)

Tänään alkaa tässä juuri nyt

arvonta!

Kaikki tähän postaukseen

kommentilla osallistuneet

ovat mukana arvonnassa.
Lukija jo oleva saa kaksi arpaa,
tai lukijaksi ryhtyvä.
Jos linkität arvontani ommaan blogiisi
saat jopa kolme arpaa.

Arvonta aika 31.1 - 28.2. 2011 klo 6.00

Leppäkerttu

(Coccinellidae)

♥

Sovitaan niin,

että kun ystävän päivä lähestyy

tämä on sen kunniaksi,

ja tammikuu on voitettu,
ihan kohta,

helmikuu on ihan kiva, ja lyhyt...

Mona siis on esitellyt palkinnot

tuolla Seijastiinan mietteissä,

pääblogissa.

Onnea matkaan!

♥

♥

Naakka

Naakka

(Corvus monedula)

Mikä iloinen hauska lintu.

Eilen kuvasin olevinani 

naakkoja tuolla kylän laitamilla,

mikä lieneee ettei 

kuvat ottaneet ja onnistuneet,

niin kun minä tätä postausta ajattelin.

Laitan sitten varsin kesä kuvia naakasta.

Naakkahan on varislintu,

eli sosiaalinen

ja aika kesykin.

Minä pidän naakoista,

on kiva kuunnella niitten 

mukavaa naksutusta.

Näin leudon ilman tullen

ne kerääntyvät kaupungille

ja ovat rohkeitakin.

Nyt tuulla tuivertaa

ja puut pudottaa oksilta

raskaat lumet,

samalla myös oksia 

katkeilee ja tippuu,

paljon ravintoa

näyttää löytyvän myös naakoille

kun porukalla 

hangella ruokailivat

puitten alla.

Tintit aterialla

Eilen aamu näytti kovin apealta 

mutta päivän mittaan aurinko alkoi näyttäytyä

mukavasti ja valaisten tienoot.

Yhtäkkinen pakkanen muuttui

nollakeliksi.

Tintit olivat vilkkaita tänään,

ja iloitsivat ateriasta,minkä vein heille.

Viherpeippoja en nähnyt lainkaan.

Joissakin paikoissa jääpuikot alkoi pisaroida

ja tuntui niin keväältä,

mutta vielä on sydäntalven aikaa.

Aurinkokaan ei lämmittänyt vielä,

siitä huomaan ettei tämä vielä ole kevättä,

ja tammikuukinhan tässä on vasta.

Mukavaa päivää hyvät ihmiset.

Tilhet tammikuussa

Tilhi

(Bombycilla garrulus)

Tässä muutama päivä sitten satuin paikalle

kun hiljaisella tiellä

ajeltiin hiljakseen

ja läheiseen mustaaronia pensaaseen

pyrähti pikkuinen lintuparvi helisten

kuin kauneimmat tiukuset.

Nokkaan vaan marja pian ja

pyrähdys koivun latvaan korkealle,

ei minun auttanut kuin kuvata kaempaa.

eihän siinä mittään.

Mutta ihanaa asiassa oli ,että

näin ne kauniit arat linnut.

Kaikki lähikuvat epäonnstui,

mutta tälläistä se on.

 

Kanadanhanhet

Kanadanhanhet

(Branta canadensis)

Ei vielä,

ei vielä tokikaan ole nämä 

rohkeat linnut tulleet

takaisin kotikonnuille.

Vielä on talvi ja pakkanen.

Matka on pitkä,

lieneekö niillä jo kova kaipuu

tänne Suomen niemellä 

synnyinsijoille.

Tiesitkö ,että

myös kanadanhanhilla

on elinikäinen pariside?

Naaraalla ilmeisesti on kaipuu

synnyinseudulle

ja koiras seuraa uskollisena

perässä.

Odottelen näitä kauniita lintuja

parin kuukauden päästä,

tuolta ,jostain hyvin kaukaa...

Orava

Orava

(Sciurus Vulgaris)

Tässä saa samalla

opetella latinan kielisiä nimiä,

ja miettiä mistä mikäkin nimi johtuu.

Latinan kieli on oikeestaan aika 

mielenkiintoista,

sitä mieltä olen ollut aina,

ja se kiinnostaa.

Eläinten nimistä ei ole jäänyt mitään

muita mieleen,

kuin Canis lupus,

elikkä sehän oli susi,

suden kuvaa ei mulla ole,

enkä ehkä 

haluakkaan kohdata sitä,

mutta unissa nään paljon susia usein.

Vaan vekkuli orava,

sepä on varmaan kaikista

niin mukava,

kohta puoleen 

jo maaliskuussa ainakin,

alkaa silläkin kevätriennot.

 

Tintti

Talitiainen

(Parus Major)

Kaunis värikäs iloinen lintumme.

Joskus ole mietiskellyt,

että tintti se vasta oiva 

Suomen kansallislintu oliskin ollut.

Täällä ilonamme kesät ja talvet

ilahduttaa ruokinta paikoilla.

Tuttua titityytä ,varmaa kevään merkkiä

en ole vielä kuullut, vaan jonkinlaista

sirpitystä.

Vaan onhan nyt vasta sydäntalvi.

Sitä niin kevättä oottaa

pitkän harmauden jälkeen.

Mutta vielä on pitkä taival kevääseen. 

Käyn tietyssä paikassa

joka päivä ruokkimassa

jos ei mahdotonta estettä tule,

tintit on tullut kovin luottavaisiksi

 toin kuin viherpeipot

nehän säntää lentoon pienimmästäkin 

liikkeestä.

Palkinnoksi olen saanut 

ottaa kuvia kauniista linnuista,

ehkä iloitset laillani

näistä mukavista lintusista.
Tässä blogissani avautuu pian
helmikuun eka päivänä
arvonta,
olkaa kuulolla.
palaan vielä asiaan tarkemmin.

Ruusuja

Vielä tulee muistoja kesästä

pistämpä alkuun 

viime kesän ruusut.
Juhannusruusut

(Rosa pimpinellifolia),

mikä miellyttävä

kesän tuoksuva kukka

siinä aivan mökin

ulkooven kun avaan.

Juhannuksen aikaan 

tuoksut täyttää

tienoot.

Viime kesänä näemmä

satoi juuri tuolloin

kun kukat oli kauneimmillaan.

Sen harven kerran

kun vettä satoi.

Kauneimpia ruusuja

monen kodin ja mökin

rakkaat ,odotetut.

Urpiaiselle ♥

Krysanteemi

(Chrysanthemum)

aika vaatimattomaksi

luokiteltu kukka.

Mutta Japanissa

se yhdistetään kuulemma

kuolemattomuuteen.

Kaunishan se on,

halusin ostaa

valkoisia tulppaaneita

ei enää ollut,

mutta nämä onkin ihan kivat.

Muistoksi jostain,

pienen urpiaisen

(Carduelis flammea)

muistoksi,

onkohan se nyt 

kuolematon.

Lisää  tästä urpiaisesta

Seijastiina blogissa.

Toivotaan niin,

että iloisemmin

 se laulaa nyt jossain,

minne me emme pääse.

♥

 

Ajatusten auringot

Auringonkukka

(Helianthus annuus)

Mikä ihana aurinko loppusyksyn

ilon pisara.

Pirteä kuin appelsiinit.

Kasvatin minäkin

 muutaman viime kesänä 

mökin puutarhaani,

ilahduttivat kovasti syksyn

harmaudessa.

Jätin siemenet lintujen 

naperrella.

Ensi keväänä laitan 

enemmän.

Entäpä appelsiinit

(Citrus sinensis)

niissäpä piristys talven

harmauteen sisältä päin.

Kohta tulee jaffat,

ne minusta aina on 

ne maukkaimmat.

Maistuis varmaan

sullekin.

Piristikö kuvat yhtään?

 

Äidin onnea -10

Näistä kuvista minä pidän.

Mustavalkeat kuvat on ottanut 

tyttäreni Juväskylästä.

Kuvat ovat herkät mielestäni.

Kuvajaiset vedessä

on mielenkiintoinen.

Suloista

äidinrakkautta

ja Suomen kesän

herkimpiä hetkiä.

Minusta ovat kauniit.

Tässä taas lempilauseeni:

Kauneus on katsojan silmässä

♥

Mustatäplähiipijä

Luulen, että perhoseni 

on mustatäplähiipijä,

(Carterocephalus  silvicola)

ihan täydellisen varma en ole,

kun vasta itsekin opiskelen perhosia.

Oikea tieto otetaan

vastaan

jos en ole oikeassa.

Ajattelen,että se on naaras

ja vähemmän pilkkuja.

Toivottavasti osuin oikeaan.

 

Kuka tunnistaa linnun?

Lisäsin myös linnun laulua tänne

luontoblogiini,

jos tuntuu ärsyttävältä

pienennä omalta koneelta ääntä,

se ei kyllä kestä kauan,

kun en saanut sitä jatkumaan.

Pitää vielä huomenna

raplata tuota 

tänään ei mennytkään 

kuin koko iltapäivä.

 

Mansikka

Harmauden keskellä muistuu

usein mieleen kesä,

heinäkuu

ja ne maistuvat omat mansikat.

Palaampa jälleen hetkeksi

viime kesään.

Muistan terassin

siinä kypsyvät 

makoisat mansikat

heinäkuun kosteassa helteessä.

Mikä ihana kesä

mikä odotuksen jännitys,

kun marjat alkaa kypsyä.

Ja se ensimmäinen

makea ihan itse kasvatettu

mikä nautinto.

Entäpä ne metsämansikat,

vähiin ovat käyneet

lapsuuden maisemiin

verrattuna,

kun vielä ahot pursusi punaisenaan 

meheviä pompuloita.

Vielä kuitenkin on ilo

muutaman, 

edes kerran

kesässä

maistaa

kuumimpaan aikaan,

meidänkin maisemissa. 

Ollapa kesä

ja mansikka aika.

♥

Tammikuu

Mutta palataampa välillä
tähän tammikuuhun
ja viimekin vuotiseen.
Vielä saamme kevättä tovin 
odotella
ja perhosia.

Tammikuun kuva viime vuodelta,
ja tänä vuonna.
Pakkanen välillä paukkuu 
nurkissa niin että hengitys jäätyy 
suun eteen
ja välillä kuten nytkin juuri
on nollakeli.

Puihin on takertunut lunta
kun yöllä pakastaa
ja päivällä ne jäätyy
kuin huurre
puitten oksille.
Väliaika tieto:
Juuri nyt -0 astetta.

Ja entä se täysikuu
saattaa taas olla että 
se pysyttelee
pilviverhojen takana
eikö uskalla meille näyttäytyä,
mutta emme tiedä sitä,
ja siis toivotaan kirkasta säätä loppuviikosta
kun kuu on muhkeimmillaan. 

Amiraali

Amiraali

(Vanessa atalanta)

Urhea muuttoperhonen.

Tämäpä ei meinaan jääkkään 

tänne talvehtimaan,

muuttaa kauas pois

syksyn tullen.

Ilonani oli myös tämä viime kesänä

ja pari muuta

puutarhassani

mökillä.

Niin leppeä perhonen

myös kovin rauhallinen

monet kuvat antoi ottaa

ilo miellä sille seurustelin

kiitokseksi.

Tomaattimaallani vartioi

kunnon amiraali

ja kylläpä ne saikin kypsyä

pulskiksi punaisiksi

syksyn tullen

kun oli kunnon amiraali vartiaja. 

Toivottavasti viihdyit

ja palaat

tai munit nuoria

amiraaleja iloksemme

ensi kesäksi.

Pistämpä linkin,

juuri oli amiraali

näitä perhosbaarin asiakkaita

hyvinkin.

Amiraali

Kannattaa tehdä sitä lisä ravintoa

tai sitten mädänneitä hedelmiä

tämä perhonen

suorastaan rakastaa niitä.

No niin,

nyt saa tämä perhosten esittely

riittää

vähäksi aikaa

kevääseen.

Jatketaan sitten...

jos niitä näkyy

♥

♥

Suruvaippa

Suruvaippa

(Nymphalis antiopa)

ihastuttava päiväperhonen,

tapaammeko sinut 

jälleen keväällä?

Suruvaippa viihtyi perhosbaarissa

viime kesän kuumassa

syleilyssä.

Välillä kutsui muutaman kaverinkin

drinkille.

Minä ihastuin tähänkin

 kauniiseen perhoseen

ja se vei oitis sydämeni.

Rohkaistuneena lempeästä

lisäruokinnastani

perhonen tulikin

minua usein kiittäämän,

kauniilla pyrähdyksillä liitäen

ei räpistellen ,

niinkuin muut perhoset,

sormelleni myös tahtoi tulla,

ja veikistellen keinui ohitseni

ja mietti laskeutuako

viereeni pihakeinuun.

Jäin kaipaamaan niitä syksyn tullen.

Ehkä näen jonkun niistä

kevään kynnyksellä

ja uusia nuoria

suruvaippoja

baarissani.

Ihana!