Suruvaippa

Suruvaippa

(Nymphalis antiopa)

Perhonen talvehtii aikuisena,

herää keväällä usein yhtäaikaa ensimmäisten

perhosten kanssa.

Ennen vanhaa sanottiin,

tietää huonoa onnea jos näkee kevään perhosista

suruvaipan ensimmäisenä.

Nykyään ilahdumme siitä ,yhtä lailla

kuin muistakin ensimmäisistä perhosista.

Kermanvärinen siipien reunus on talven aikana

muuttunut lähes valkeaksi.

Kevätperhonen lentää usein kesäkuun lopulle,

ja uusi sukupolvi lentää 

heinäkuun puolesta jopa lokakuulle.

Suruvaippa ei välitä kukista,

mielluummin mädistä hedelmistä

tai mahlaa valuvasta koivusta.

Myös perhosbaari houkuttaa suuresti 

juuri suruvaippaa.

Vapuksi aionkin laittaa baarin avajaiset pystyyn.

Olen muutamia suruvaippoja

saanut ilokseni havaita jo,

nämä kuvat onnistuin nappaamaan eilen, 

toinen oli juomassa pikku purolla ,

ilmeisesti vettä.

Suruvaippa

Suruvaippa

(Nymphalis antiopa)

ihastuttava päiväperhonen,

tapaammeko sinut 

jälleen keväällä?

Suruvaippa viihtyi perhosbaarissa

viime kesän kuumassa

syleilyssä.

Välillä kutsui muutaman kaverinkin

drinkille.

Minä ihastuin tähänkin

 kauniiseen perhoseen

ja se vei oitis sydämeni.

Rohkaistuneena lempeästä

lisäruokinnastani

perhonen tulikin

minua usein kiittäämän,

kauniilla pyrähdyksillä liitäen

ei räpistellen ,

niinkuin muut perhoset,

sormelleni myös tahtoi tulla,

ja veikistellen keinui ohitseni

ja mietti laskeutuako

viereeni pihakeinuun.

Jäin kaipaamaan niitä syksyn tullen.

Ehkä näen jonkun niistä

kevään kynnyksellä

ja uusia nuoria

suruvaippoja

baarissani.

Ihana!