Pihabongailua

Lauantain ja sunnuntain pihabongailua.

oli tinttejä, sinttejä.

mustarastas

käpytikka,

harakoita,

varis,

sorsia,

naakkoja.

Normaalit Suomen talven rohkeat ja kauniit linnut.

Pikapostauksena parit halusi kuvaankin asti ihan.

Pirteää pakkasmaista tammikuun loppua lukijani

♥

Naakka

Naakka

( Corvus monedula)

Hänestä olenkin jo kertonut,

 en sen kummemmin tässä haastele enempää.

Liiteli tänne blogiin mielellään.

Tästä tapauksesta sen verran,

lähdin oikeestaan kuvailee puistoon jokin aika joitakin muita lintuja

naakka istui taakseni oksalle puuhun,

ja naksutti (pidän siitä äänestä)

Kyseli ilmeisesti oliko tarjottavana mitään sapuskaa.

Aina löytyy siemeniä taskunpohjalta toki.

Siitä palkkioksi kuva,

uskokaa tai älkää ;D

Toisessa kuvassa muokkasin Picnik kuvankäsittelyohjelmalla ohjelmalla vähäsen.

 

Naakkakolmikko

Olen yrittänyt viedä pikkuisille linnuille talipalloja

mutta ei ne kerkiä montaa nokitusta tehdä,

kun jo niin rohkeat naakat, naksuttajat

saapuvat lähipuusta,

missä odottavat jo tuttuun aikaan ruuan tuojaa,

aivankuin muka tunnistaisivat.

Laitan minä siemeniäkin pönttöön pikkuisille.

Ja nälkähän se on naakoillakin.

Myös katonrajaan luulen naakkojen pesää tekevän.

Aamuisin ne tanssii tuossa ikkunan takana.

(asumme ylimmässä kerroksessa viidennessä)

Kiitokset ihanista runsaista kommenteistanne

kivat ihmiset.

Mukavaa maaliskuun vika viikkoa!

t

seijastiina

Naakkoja jälleen

Kiitoksia mukavista, lämmittävistä kommenteista

taas ihanat ihmiset.

♥

Päivät ei kun komistuu 

ja kuralätäköt on iloa silmille,

vaikkei uskois,

mutta kun ne tekeevät kevään.

Likaisen näköisiä on tienpenkat

kuten keväällä ruuhkaa olla.

Mutta siitä viis, kevät on ihana!

Iloisin mielin ottaa tämä sauvat nurkasta

ja hyppää rappuset kaksi kerralla

alas kuin nuori tyttö.

Pikkulinnut sinkoilee peräperään kevätleikeissä,

naakat naksuttavat

ja saapuvat talipalloille,

ne muuten ei kelpaa enää pienille linnuille.

Vien kuitenkin auringonkukan siemeniä ,

ottakoon kuka kerkii.

Naakat ne aina jaksaa minua ilahduttaa,

tiedän,että monia ei,

mutta minä tykkään.

Keski-Suomessa niitä en saanut nähdä

enkä Kuopiossa sitäkään vähää

niin ilahdun näistä erikoisuuksista

täällä 'etelässä'.

Niihin kuuluu myös härkälinnut, nokikanat

kanadanhanhet joita täällä on mukavasti kesällä.

Mutta niistä kesän tullen sitten lisää.

Mutta ,että tämä naakka

eikös se olekin upea,

silmät kauniit

ja musta höyhenpuku.

Ja tietty sitä ilahtuu myös onnistuneista kuvista,

(siis omasta mielestä onnistuneista.)

Ihanaa aurinkoista päivää

iloa

ja mukavia hetkiä

keväisessä luonnossa

teille hyvät ihmiset

lukijani

ja satunnaiset vierailijat.

♥

Naakka ja sinitiainen

Sulassa sovussa aterioi myös naakka sinisilmä

ja sinitiainen ruokintapaikalla.

 

 

Kovaksi on käynyt naakkojenkin elämä 

kuten monen muun linnun ja eläimen.

 

 

Siinä ne tummat kauniit linnut istuu

viehkeinä lähipuussa

ja uskon että tunnistaa ruuan tuojan.

Kaartaen ne laskeutuvat lähemmäksi

naksuttaen toisilleen.

 

 

Talvella nekin olivat arempia.

Sinitiainen on selviytyjä

eikä enää arka

reippaasti se tulee myös aterialle

eikä pelkää minua.

Tinttejä en tänään juurikaan nähnyt.

Murkinaa riittää kaikille tulijoille.

 

Mukavaa viikonloppua ja lintuhavaintoja hyvät 

lukijat, iloa ja kauniita päiviä 

♥

Naakkoja puussa

Eilen kirpeät -28 pakkasta,

tänään toinen samanmoinen päivä ja pakkasta.

Jääpuikot kimmeltää auringossa,

pitäisi lämmittää jo kuulemma,

minä en tunne lämpöä, 

hytisen ja tärisen vien lintujen ruokintapaikalle evästä.

Ajattelen lintuja

niillä on ikävää ja kylmää varsinkin öisin.

Sormia nipistelee ilkeästi

mutta napsuttelen muutaman kuvan naakoista.

Kuten olen aikaisemmin kertonutkin,

pidän niistä,

lintujen naksuttelu on mukavaa korvistani.

Kutsun niitä sinisilmiksi...

Näihin puihin ne kokoontuvat iltapäivällä,

varikset viereiseen,

sulassa sovussa.

Onko jo kevätkokousten aika?

Nämä kaksi ovat kuin

'samasta puusta veistetyt'

ollaankohan sitä oikein pariskunta...

Naakka

Naakka

(Corvus monedula)

Mikä iloinen hauska lintu.

Eilen kuvasin olevinani 

naakkoja tuolla kylän laitamilla,

mikä lieneee ettei 

kuvat ottaneet ja onnistuneet,

niin kun minä tätä postausta ajattelin.

Laitan sitten varsin kesä kuvia naakasta.

Naakkahan on varislintu,

eli sosiaalinen

ja aika kesykin.

Minä pidän naakoista,

on kiva kuunnella niitten 

mukavaa naksutusta.

Näin leudon ilman tullen

ne kerääntyvät kaupungille

ja ovat rohkeitakin.

Nyt tuulla tuivertaa

ja puut pudottaa oksilta

raskaat lumet,

samalla myös oksia 

katkeilee ja tippuu,

paljon ravintoa

näyttää löytyvän myös naakoille

kun porukalla 

hangella ruokailivat

puitten alla.