Koskikaran matkassa Miekankoskella

Koskikara

(Cinclus cinclus)

Se on sellainen kottaraisen kokoinen

varpuslintu,

niin varpuslintu,vaikka luulisi,

että on vesilintu,

kun tykkää uiskennella ja sukeltaa

etsien etenkin vesiperhostoukkia.

Reipas avantouimari

on siitä erikoinen että se tulee

mielellään talveksi Suomeen

koskien äärille

ja pian jo kohta muuttaneekin jonnekin

Norjan liepeillä vähintään.

Hauskalla linnulla tuo valkoinen etumus

on ihan tärkeä asia,

sukeltaessaan toukkia ja muita vesieliöitä

se heijastaa valoa

ja lisää pyynnin tehoa,

eikös olekin oiva lintu?

Koskikaraa sanotaan myös 

vesipapiksi ja sen tieteellinen nimi tarkoittaa

pyhää.

Meillä tuumattiin eilen aamulla

että pistetäämpä kimpsut ja kampsut

kyytiin, termariin kahvia,

evästä laatikkoon,

kamerat reppuun, 

yksijalka kainaloon,

ja lähdetään katsomaan

vieläkö näkyy koskikaraa.

Siinä tiaisten pesu puuhia

kuvaillessa jo mietimme ettei koskikaraa

näkynytkään,

ja oltiin jo pois lähdössä,

no joo,

auton ikkunan läpi näin ,kuinka se lensi tutulle kivelle, 

kuin kertoen:

' Hei minä olen  täällä

älkää vielä menkö..'

Ja ei muuta kuin ulos autosta uudelleen

ja kamerat esiin.

Kovin lähellehän tuo veitikka ei anna tulla,

eikä viitsinyt uiskennellakaan

vaan sukelteli.

Siispä laitan tähän vanhemman uimakuvan

toiset on juuri eilen otettuja.

Pidän kovasti tuosta linnusta

voiko olla rohkeampaa sukeltelijaa?

Mukavaa torstaita mukavat ihmiset 

♥