Tökkimällä, hitaasti, mutta varmasti,
päätin taas alkaa hiippailla kohti
blogimaailmaa.
Ajattelin, pidänkö blogeja enää lainkaan,
on niin monta rautaa tulessa,
mutta onhan tämä KIVAA!
Joten jos nyt kuitenkin,
silloin tällöin verestän blogikirjoittelua!
Ihan senkin takia, kun muutama on sitä minulta pyytänyt.
Kiitoksia teille kaikille ihanille ihmisille
ja tästä tää sitten alkaa,
ekana tarjoan teille:
Siniritariyökkönen
Perhosbaari toimii tänäkin kesänä ja
puutarhassani on välistä kymmeniä perhosia.
Ja sitten öisin
öisin saapuvat suuret komeat siniritarit
parhaimmillaan,
kun oli kuutamo elokuun,
pimeässä,
baarilla notkui 7-9 ritaria.
Nämä kuvat on kuitenkin eräänä aamuna otettuja,
muutama päivä sitten.
muutama päivä sitten.
Siniritarihan on Suomen suurin yökkönen,
siipien väli voi olla jopa 10cm.
Niinkuin näillä oli, luulen ,ettei enemmänkin.
Nämä pojat tykkää yöbaarin antimista,
ja helppo tunnistaa ,tietty koostaan
ja sinisestä raidasta siipien suojaa jää
usein sininen väri takasiivissä,
kun perhoset suputtaa siipensä,
näin Seijastiinan sanoin.